maanantai 24. maaliskuuta 2014

Siri Hustvedt: The Sorrows of an American



Tarinat joita kerromme toisille itsestämme, tarinat joita kerromme itsellemme itsestämme. Kuinka paljon voimme tietää edes kaikkein lähimmistämme ja mikä on lopulta totta?

Kirja sijoittuu sekä New Yorkiin että Minnesotan norjalaissiirtolaisten asuttamille lakeuksille. Keskeisiä teemoja kirjassa ovat suru, kaipaus, muistot, salaisuudet ja unet. Kirjan päähenkilö on psykoanalyytikko Erik joka  tekee surutyötä isänsä kuoleman jälkeen. Hän lukee isän päiväkirjoja selvittääkseen, millainen mies isä lopulta oli. Samaan aikaan Erik kamppailee oman yksinäisyytensä kanssa. Erikin sisar Inga tutkii edesmenneen aviomiehensä salaisuuksia samaan aikaan kun hänen tyttärensä yrittää selvitä syyskuun 11:n aiheuttamista painajaisista. Kaikilla on omat haavansa, joiden aiheuttaman kivun kanssa on opittava elämään.

Jostain syystä tämän kirjan lukeminen kesti ja kesti, aina tuli jotain muuta väliin. Lopulta kirja vei kuitenkin täysin mukanaan. Pikainen katsaus kirjablogeihin paljastaa ettei moni ole ollut hirveän vaikuttunut tästä kirjasta, ainakaan niin paljon kuin Hustvedtin aikaisemmasta kirjasta Kaikki mitä rakastin. Minun tuntemukseni ovat päinvastaiset. Pidin kirjasta Kaikki mitä rakastin, paljon. Mutta ei se todella koskettanut kuten The Sorrows of an American. Miten hieno, hieno kirja. Tämän tulen vielä lukemaan uudestaan.

"I've often thought that none of us is what we imagine, that each of us normalizes the terrible strangeness of inner life with a variety of convenient fictions." (s.228)



 Siri Hustvedt: The Sorrows of an American. Sceptre, 2008.
(suom. Amerikkalainen Elegia, Otava 2008)

perjantai 14. maaliskuuta 2014

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä





Joskus tulee vastaan niin hienoa tekstiä, että on pakko välillä laskea kirja käsistään ja huokaista: Että joku osaakin kirjoittaa hyvin. Neidonkenkä piti laskea käsistä monta kertaa, välillä senkin takia että piti pyyhkiä silmät kosketuksen kyynelistä.

Neidonkenkä on Kähkösen Kuopio-sarjan viides romaani ja sijoittuu jatkosodan ajan kesäkuuhun 1942. Nälkätalven synkät muistot ja kylmä kevät alkavat viimein taipua kesän lämpöön ja  mielissä alkaa kohota toivo - ehkä elämä sittenkin taas voittaa. Kuten sarjan edellinen osa Lakanasiivet, romaani kuvaa yhden päivän tapahtumia näkökulman vaihdellessa eri henkilöiden, lasten ja aikuisten välillä. Kähkönen kuvaa naisten sitkeyttä erityisen koskettavasti. Puutteen ja väsymyksen keskellä Kuopion naiset kestävät ja jaksavat ja kantavat toisiaan niiden hetkien yli kun kaikki tuntuu toivottomalta.

                      -Anna, sanoi rouva Valli matalalla äänellä. –Anna.
Ja rouva Valli tarttui Annaa kädestä kylmin, silein sormin. Anna sulki rouva Vallin jäisen käden kämmentensä sisään.
-Tehhään tämä ilta, sanoi Anna. –Kaikki myö autetaan teitä.
Rouva Valli nyökkäsi pää painuksissa. Anna katsoi kelloon. Viisi pitkää minuuttia voitaisiin vielä istua näin. Sitten olisi mentävä – ja yhdessä mentäisiin. Tämänkin illan läpi. (s.246)

Tärkeä teema Neidonkengässä on Suomen ja Saksan suhde jatkosodan aikana. Kuopioon on saapunut Marieke Candrix, kaunis nuori belgialainen toimittaja joka on vieraillut ympäriinsä Saksan sotakentillä. Marieken lumoutuessa pohjoisen maan karusta kauneudesta, lumoutuvat miehet hänen salaperäisyydestään ja älykkyydestään. Marieken läsnäolo saa miehet pohtimaan Saksan ja Suomen suhdetta ja avaamaan sitä:

Me olisimme kuolleet nälkään viime talvena, jos Barbarossa olisi alkanut keväällä -41, sanoi johtaja Lehtivaara. –Valtakunnankansleri kuuli Suomea. Ja lähti sotaan vasta juhannuksena. Se oli liian myöhään. Ja siksi nyt yhä taistellaan – talvi tuli Saksaa vastaan Venäjän huonoilla teillä.
     Sehän saattoi olla totta. Tuo, mitä tuo vilpitön, pitkä mies selitti tässä kummallisessa pienessä näkötornissa tunnetun maailman laidalla. Ja äkkiä Marieke Candrix ajatteli uupuneena: tämä sota on hävitty, näiden metsien takia. Tämän pohjoisen maan takia, niinkö? (s.138)

Puijolta.
Samaan aikaan Kuopion kaupunki kuhisee saksalaisia sotilaita. Sota hengittää nuorten naisten iholla: ”Saksan-Ville työnsi käden hänen hiuksiinsa, painoi hänen niskaansa, ja hän jäykistyi. … Mies mumisi jotain omaansa, eikä Marin tarvinnut pyytää siihen suomennosta, kyllä hän arvasi mitä se syysse baine oikein oli.” (s. 318) Neidonkengässä tutkitaan aikuisuuden ja lapsuuden rajamaastoa - mitä on olla aikuinen nainen ja halun kohde ja samaan aikaan vielä lapsi.

Sarjan seuraava osa Hietakehto odottaa minulla jo lukemistaan. Tämän sarjan toivoisi jatkuvan, en halua päästää näistä ihmisistä ja Kähkösen lumoavasta kerronnasta vielä irti.

Edit: Osallistun kirjalla Ihminen sodassa-lukuhaasteeseen.

 Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä. Otava, 2009. 358 s.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Esittäytyminen kirjahyllyhaasteen muodossa




1. Oletko mies vai nainen? Naisen päiväkirja.

2. Kuvaile itseäsi.  Pakenevan todellisuuden kuvajainen.

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Tiedon ja vapauden ongelmia.

4. Kuinka voit? Nukun silmät auki.

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Luodetuulen maa.

6. Minne haluaisit matkustaa? Wuthering Heights.

7. Kuvaile parasta ystävääsi. Me puolustimme elämää.

8. Mikä on lempivärisi? Nimeni on Punainen.

9. Millainen sää on nyt? Syyskevät.

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Kuutamourakka.

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? Elämän koko kuva.

12. Millainen on parisuhteesi? Arkielämää.

13. Mitä pelkäät? Kuolleet sielut.

14. Päivän mietelause. Se mitä ei koskaan sanota.

15. Minkä neuvon haluaisit antaa? Sama meri kaikissa meissä.

16. Miten haluaisit kuolla?  Olemisen avara hiljaisuus.