maanantai 24. maaliskuuta 2014

Siri Hustvedt: The Sorrows of an American



Tarinat joita kerromme toisille itsestämme, tarinat joita kerromme itsellemme itsestämme. Kuinka paljon voimme tietää edes kaikkein lähimmistämme ja mikä on lopulta totta?

Kirja sijoittuu sekä New Yorkiin että Minnesotan norjalaissiirtolaisten asuttamille lakeuksille. Keskeisiä teemoja kirjassa ovat suru, kaipaus, muistot, salaisuudet ja unet. Kirjan päähenkilö on psykoanalyytikko Erik joka  tekee surutyötä isänsä kuoleman jälkeen. Hän lukee isän päiväkirjoja selvittääkseen, millainen mies isä lopulta oli. Samaan aikaan Erik kamppailee oman yksinäisyytensä kanssa. Erikin sisar Inga tutkii edesmenneen aviomiehensä salaisuuksia samaan aikaan kun hänen tyttärensä yrittää selvitä syyskuun 11:n aiheuttamista painajaisista. Kaikilla on omat haavansa, joiden aiheuttaman kivun kanssa on opittava elämään.

Jostain syystä tämän kirjan lukeminen kesti ja kesti, aina tuli jotain muuta väliin. Lopulta kirja vei kuitenkin täysin mukanaan. Pikainen katsaus kirjablogeihin paljastaa ettei moni ole ollut hirveän vaikuttunut tästä kirjasta, ainakaan niin paljon kuin Hustvedtin aikaisemmasta kirjasta Kaikki mitä rakastin. Minun tuntemukseni ovat päinvastaiset. Pidin kirjasta Kaikki mitä rakastin, paljon. Mutta ei se todella koskettanut kuten The Sorrows of an American. Miten hieno, hieno kirja. Tämän tulen vielä lukemaan uudestaan.

"I've often thought that none of us is what we imagine, that each of us normalizes the terrible strangeness of inner life with a variety of convenient fictions." (s.228)



 Siri Hustvedt: The Sorrows of an American. Sceptre, 2008.
(suom. Amerikkalainen Elegia, Otava 2008)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano jotain, ilahdun!