torstai 5. kesäkuuta 2014

Isaak Babel: Odessalaisia



Minä olin vilpillinen poika. Se johtui lukemisesta. Mielikuvitukseni oli aina kiihottunut. Minä luin tunneilla, välitunneilla, kotimatkalla, öisin -- pöydän alla, lattiaan ulottuvan pöytäliinan suojassa. Kirjan äärellä hassasin kaikki tämän maailman tärkeät asiat -- tunneilta pinnaamisen ja satamaan juoksemisen, biljardinpeluun Grešetskaja-kadun kuppiloissa, uintiretket Lanžeronille. Minulla ei ollut tovereita. Kuka olisi viitsinyt kulkea sellaisen ihmisen kanssa?... ("Kellarissa", s. 194)
Yle Teema esitti menneenä talvena mainion venäläisen sarjan Odessan kummisetä (Žižn i prikljutšenija Miški Japontšika). Sarjan kerrottiin perustuvan löyhästi Isaak Babelin novelleihin, joihin tartuin katselukokemuksen innostamana.

Isaak Babel oli venäjänjuutalainen näytelmäkirjailija, journalisti ja novellisti. Vuonna 1894 syntynyt Babel vietti nuoruutensa Odessassa ja asui myöhemmin myös Pietarissa ja Moskovassa. Babel kuoli Stalinin vainojen uhrina. Hänet vangittiin vuonna 1939 syytettynä "Neuvostoliiton vastaisesta toiminnasta" ja ammuttiin 1940 tammikuussa. Panin merkille ettei Tammi Odessalaisten kansiliepeessä vuodelta 1970 kerro tätä tulenarkaa tietoa kirjailijan elämän lopusta vaan kertoo vain Babelin kunnianpalautuksesta 1960-luvulla. Silloin hänet korotettiin "neuvostokirjallisuuden ylpeydeksi".



"Valo virtasi säteilevinä sitruunankeltaisina patsaina yli lämpimien seinien, se kosketteli kirjojen selkämyksiä jotka väläyttivät sille sinertävän kultansa vastaukseksi. " ("Ilta Keisarinnan luona"s. 104)


Odessalaisia koostuu 44:stä lyhyestä novellista jotka on koottu aikalaislehdistöstä, kokoelmista ja Babelin jäämistöstä. Babelin kirjallinen perintö on ilmeisesti hieman hajanaista, osin siitä johtuen että Neuvostoliiton salainen poliisi tuhosi monia hänen tekstejään kirjailijan pidätyksen ja teloituksen jälkeen. Novellit ovat  enimmäkseen taidokkaasti kuvattuja fragmentaarisia tuokiokuvia ja kertomuksia erikoisista kohtaamisista. Sijoittuupa yksi kohtaaminen Suomeenkin! Osa novelleista sijoittuu Ranskaan, suurin osa kuitenkin Venäjälle. Keskeistä kokoelmassa ovat Odessan juutalaisten tarinat joissa esiintyy myös Odessan kummisedän gangsterien esikuvia. Osa kertomuksista käsittelee myös elämää tuoreessa Neuvostoliitossa. Novellista "Gapa Guzva" voi lukea kritiikkiä neuvostojärjestelmään kuuluvaa pakkokollektivisointia vastaan. Novellissa "Karl-Jankel" taas kuvataan perinteisen juutalaisen elämäntavan ja neuvostojärjestelmän yhteensopimattomuutta.

Kokoelman parasta antia ovat ehdottomasti Babelin omaelämäkerralliset kuvaukset lapsuutensa ja nuoruutensa Odessasta ja hersyvät kuvaukset omasta perhepiiristään. Babel muistelee juutalaisyhteisön värikkäitä hahmoja ja omaa heräämistään kirjailijuuteen. Myös juutalaisvainot, pogromit, kuuluvat näihin lapsuuden muistoihin. Novellissa "Kertomus kyyhkyslakastani" Babel näkee oman isoisänsä kuolleena, riehuvan väkijoukon tappamana ja häpäisemänä.

Babelia lukiessa tuntee kirjallisuuden arvon muistojen tallentajana, erityisesti Odessan tarinoita lukiessa tulee tunne että pääsee kurkistamaan maailmaan jota ei enää ole. Tosin, olin yllättynyt törmätessäni Anna-Lena Laurénin juttuun tämän päivän juutalaisyhteisöstä Odessassa (http://hbl.fi/nyheter/2014-05-11/604921/odessas-judar-ar-redo-att-evakueras). Odessassa asuu edelleen kymmeniä tuhansia juutalaisia. Ukrainan tämän hetkinen levoton tilanne purkautuu myös antisemitisminä, joten yhteisö elää valmiustilassa, valmiina lähtöön. Historia toistaa aina vain itseään...

Häiritsevää Odessalaisissa olivat jotkin suomentajan sanavalinnat (esimerkiksi Kieva eikä Kiova) sekä se että tarinat ovat kirjassa ilmestymisjärjestyksessään. Mielestäni tarinat olisi ollut parempi laittaa teemoittain, Odessan tarinat omaan osastoonsa. 

Babelilta on julkaistu suomeksi myös toinen kokoelma, Punainen ratsuväki, joka perustuu hänen kokemuksiinsa Neuvostoliiton ja Puolan välisessä sodassa 1920-luvulla.

He tulivat kulmaan ja kääntyivät Puškinskajalle. Minä jäin yksin, puristin kelloa ja selvemmin kuin koskaan ennen näin korkeuteen katoavat Duuman pilarit, bulevardin valaistut lehdet, Puškinin pronssisen pään ja kuun himmeän heijastuman siinä, ensimmäisen kerran näin kaiken ympärilläni sellaisena kuin se todellisuudessa oli -- hiljenneenä ja kuvaamattoman ihanana. ("Di Grasso", s. 256)

Babel, Isaak: Odessalaisia ja muita novelleja. Suom. Esa Adrian. Tammi, 1970.

2 kommenttia:

  1. Hieno teksti ja esittely kirjalijasta ja kirjasta, joista en aiemmin ollut kuullutkaan, vaikka aika hyvin luulin venäläisen vanhemman kirjallisuuden tuntevani. Ja todellakin kirjan ajankohtaisuus kyllä jotenkin karmii selkäpiitä, eikö ihmiset koskaan opi mitään. Laitan kirjan muistiin ja yritän etsiä kirjastosta.
    P.S. Todella kauniit kuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Odessalaisia kuuluu niihin "unohdettuihin helmiin", joihin joskus vahingossa törmää... Eipä näitä niin kovin helposti aina löydy, yritin etsiä tuota Punaista ratsuväkeä mutta ainakaan Satakunnan kirjastoissa ei sitä ole.

      Poista

Sano jotain, ilahdun!