tiistai 5. elokuuta 2014

Kesän paras lukuhetki - Sirpa Kähkönen: Hietakehto

 "Niin suuri rauha, että kauempana ei sota enää olisi voinut olla." (s.289)
  Olen vartavasten säästellyt Hietakehtoa kesän parhaisiin lukuhetkiin. Olen lukenut sitä tipoittain, nautiskellen kuin kallista viiniä. Olen lukenut sitä rannalla lämpimän tuulen puhaltaessa paljaille säärilleni, puutarhatuolissa täydellisen lämpimänä kesäiltana parin päivän suloisen yksinolon jälkeen odottaessani matkalaisia kotiin, anoppilan ihanan viileillä kellarin portailla vuosisadan helteen porottaessa ulkona ja lopuksi keittiön pöydän ääressä heinäkuun vaihtuessa elokuuksi ja yön kulkiessa kohti aamua, täysin kirjan lumoissa viimeistä sivua ja virkettä myöten. En osaa varmasti sanoa mikä näistä hetkistä oli Se Paras, mutta yhteisenä nimittäjänä on aivan uskomattoman hyvä kirja. Sanon kaikille hyvän kotimaisen kirjallisuuden ystäville: Jos et ole vielä lukenut Sirpa Kähköstä, tee itsellesi palvelus ja lue!


Hietakehto on Sirpa Kähkösen 30- ja 40- luvuille sijoittuvan Kuopio-sarjan kuudes teos. Kirjassa eletään elokuun viimeisiä päiviä vuonna 1943. Aikaisemmista sarjan kirjoista tutut henkilöt viettävät kesää Kuopion lähistöllä sijaitsevalla huvilaseudulla. Naiset ahkeroivat ja säilövät kesää tulevan talven varalle, yrittäen siinä sivussa löytää hetkiä myös leikille ja huolettomuudelle. Kirjassa esiintyy yksi aiemmin tuntematon henkilö, maailmannainen ja taiteilija Hertta, joka esiintyy kuin vastapainona Kuopion työläisnaisille. Aiemmista kirjoista poiketen Anna Tuomi jää nyt hieman taka-alalle, sen sijaan Annan kälyn Hilda Tuomen vapaudenkaipuuta ja unelmia kuvataan enemmän. Hilda on ehkä suosikkihahmoni Kuopio-sarjassa.

Sodan kaiut kantautuvat myös huvilaseudun kesäidylliin. Saksan häviö sodassa alkaa näyttää väistämättömältä ja mieliin nousee kysymyksiä sodan jälkeisestä epävarmasta tulevaisuudesta. Myös Hampurin kaupungin täydellinen tuho pommituksissa herättää surua ja kipeitä muistoja. Sodasta lomalle päässyt työpalvelumies Lassi Tuomi kantaa mukanaan rintamalla nähtyjä kauhujen kuvia. Kirjan koskettavinta antia ovat kuvaukset siitä miten lapset yrittävät leikeissään käsitellä sotaa. Äiditön Charlotta ja isätön Juho lavastavat hiekkakuopalle taisteluita ja hautaavat savinukkeja joukkohautoihin. Lapset ovat muutenkin kirjan keskiössä. Lapsuuden hauraus ja uuden elämän alku luovat vaikuttavan vastakohdan sodan tuhovoimalle.
He istuivat hiljaa. Kaste vieri hitaasti pitkin veneen kylkiä, ja tuhdon alla asuva suuri hämähäkki kömpi esiin valmiina kutomaan uuden verkon eilen tuhotun tilalle. Charlottaa puistatti, eikä Juho tiennyt, hämähäkin vai kylmänkö tähden.
- Tiiätkö että Hampuria kun pommitettiin niin vesikii palo Elpen kanavissa, Juho sanoi.
- Ei vesi pala, naurahti Charlotta.
- Ja palo, sanoi Juho. - Kerta lehessä sanottiin. Hirveenä kato syytivät niitä pommia nin sehän sytty semmonen tulimyrsky siellä. Se imi kaiken hapen ja asvaltti suli ja ihmiset siihen tarttu kun hyönteiset liimapaperiin.
Charlotta siveli ja setvi sormin nuttaantunutta tukkaansa. Sitten se poimi hiekalta pienen pyöreän kiven, punnitsi sitä kämmenellään ja heitti sen veteen. Mulahdusta seuraavat äänettömät aallot tuntuivat vierivän ikuisesti, sumuisen järven tuolle puolen, jokien, kanavien ja turbiinien kautta merelle saakka ja vieraisiin maihin. (ss. 91-92)
Kähkönen kuvaa kipeänkauniisti kesän viimeisten päivien melankolista tunnelmaa ja yritystä tarttua pieniin onnen hetkiin. Kirjasta kuultaa läpi huolella tehty taustatyö ja kirjailijan luomiaan henkilöhahmoja kohtaan tuntema hellyys. Taidokasta, koskettavaa. Toivottavasti sarja jatkuu edelleen.

Osallistun tällä postauksella Elinan Kesän paras lukuhetki-haasteeseen sekä Suketuksen Ihminen sodassa-haasteeseen.


Kähkönen, Sirpa: Hietakehto. Helsinki: Otava, 2012. 336 s.

4 kommenttia:

  1. Hietakehto on upea kirja ja sopii loistavasti näihin loppukesän päiviin. Pitäisikin kaivaa se esiin ja fiilistellä Kähkösen parissa, ennen kuin hänen uusin kirjansa piakkoin ilmestyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, kiitos vinkistä, kävin heti Otavan sivuilla tutkailemassa! Ilmestyvä kirja vaikuttaa kyllä todella mielenkiintoiselta vaikkei nyt tätä sarjaa jatkakaan.

      Poista
  2. Oijoi, miten kauniisti kuvaat sekä lukuhetken että kirjan! Ihanaa, että olet mukana näin hyvällä kokemuksella.

    VastaaPoista

Sano jotain, ilahdun!