keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Heinrich Böll: Aadam, missä olit


Minua viehättävät nämä Otavan 1970-luvun pikkuiset delfiini-pokkarit. Tämä yksilö tuli vastaan raumalaisella pihakirppiksellä eräänä kauniina kesäiltana. Illan henki ja kirjan henki eivät olisi voineet olla enempää ristiriidassa mutta kirja lähti silti mukaan.

Heinrich Böll (1917-1985) on Saksan sodanjälkeisen kirjallisuuden suurimpia nimiä. Böll aloitti kirjailijan uransa pian toisen maailmansodan jälkeen ja käsitteli kirjoissaan omakohtaisia kokemuksiaan rintamalta. Näihin varhaisiin teoksiin kuuluu Aadam, missä olit  (Wo warst du, Adam?, 1951). Kirjan nimi viittaa kirjailija Theodor Haeckerin sodanaikaisiin muistelmiin Tag- und Nachtbücher, joita Böll siteeraa kirjan alussa: "Maailmanlaajuisesta katastrofista voi olla monenlaiseen. Myös alibiksi, kun Jumala kutsuu, Aadam, missä olit? 'Olin maailmansodassa'".

Aadam, missä olit on lakoninen kuvaus kaiken idealisminsa menettäneistä Saksan sotilaista toisen maailmansodan loppuvaiheessa. Saksan häviö näyttää jo vääjäämättömältä ja kukin yrittää ensi sijassa säilyttää oman henkensä ja järkensä. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Saksan itärintamalle, lähinnä Unkariin. Kirjan keskeinen henkilö on sotilas nimeltä Feinhals, mutta tapahtumista kerrotaan myös muiden sotilaiden ja siviilien näkökulmasta. Kirja rakentuu absurdeista ja julmista episodeista: sotilassairaalan vääpeli yrittää pysyä sopivasti humalassa koko päivän ja odottaa vain viikottaista hetkeä, jolloin näkee kauniin unkarilaistytön, keskitysleirin komentaja menettää järkensä kuullessaan juutalaistytön laulun ja sotilaita kuolee tulituksessa sananmukaisesti keskellä paskaa. Kirjan yksi riipaisevimmistä kohdista on kuvaus unkarilaiseen juutalaisnaiseen rakastuneen Feinhalsin tuhoon tuomitusta toiveesta elää normaalia elämää ja rakastaa:
"Tuletko sinä takaisin?"
"Varmasti", Ilona sanoi hymyillen, "niin pian kuin voin. Rakastan sinua." Ilona tarttui äkkiä hänen kaulaansa ja suuteli häntä suulle. Sitten Ilona lähti kulkemaan hyvin nopeasti poispäin, eikä Feinhals tahtonut katsoa hänen jälkeensä, vaan käveli pientä ravintolaa kohti. Sisään astuessan hän tunsi itsensä hyvin kurjaksi, hyvin tyhjäksi, ja hänellä oli tunne, ikään kuin olisi lyönyt jotain laimin. Hän tiesi, että oli mieletöntä odottaa, ja tiesi samalla, että hänen täytyi odottaa. Hänen täytyi antaa Jumalalle mahdollisuus kääntää asiat sellaisiksi, kuin niiden olisi pitänyt olla, vaikka hän oli puolestaan varma, että ne olivat jo aikoja sitten kääntyneet kokonaan toiseen suuntaan: Ilona ei tulisi takaisin. Tapahtuisi jotain, mikä estäisi hänen takaisintulonsa -- kukaties oli julkeata rakastaa juutalaisnaista tässä sodassa ja toivoa, että hän tulisi takaisin. Feinhals ei tiennyt edes Ilonan osoitetta, ja hänen täytyi harjoitella toiveikkuutta odottamalla tyttöä täällä, vaikkei hänessä mitään toiveikkuutta ollutkaan. Kukaties hän olisi voinut juosta Ilonan jälkeen ja pakottaa hänet jäämään -- mutta ketään ihmistä ei voitu pakottaa, ihmisiä voitiin vain tappaa, se oli ainoa pakko, jota heitä kohtaan voitiin harjoittaa. Elämään ei ketään voitu pakotttaa, ei myöskään rakkauteen, se oli mieletöntä. Ainoa asia, millä tosiaan oli valta heidän ylitseen, oli kuolema. (ss. 91-92)
Böll on täysin armoton kuvatessaan sodan turhuutta ja tuhoavuutta, tässä kirjassa ei ole onnellista loppua kenellekään. En voi väittää, että olisin valtavasti nauttinut tästä kirjasta mutta olen kuitenkin tyytyväinen että se tuli vastaani. Osallistun tällä kirjalla Suketuksen Ihminen sodassa-lukuhaasteeseen.

Böll, Heinrich: Aadam, missä olit. (Wo warst du Adam? 1951) Suom. Aaro Lassi. Helsinki: Otava, 1974. 186 s.

1 kommentti:

  1. Tai sitten kysymys onkin esitetty alhaalta ylöspäin.

    VastaaPoista

Sano jotain, ilahdun!