torstai 30. lokakuuta 2014

Metsältä tuoksuva huoneeni

Sitä riemua kun lokakuun aurinko viime voimillaan valaa äkkiä maailman täyteen väriä. Minä luen taas Eeva-Liisa Manneria:
Metsältä tuoksuva huoneeni
punertuu yhä aikaisemmin
auringon laskusta,
hongan sydän tummuu,
taipunut valo on kylmä.
Ilta on punainen ja vanha
kuin raudan kirjo.
(Niin vaihtuivat vuoden ajat, Tammi 1964)



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano jotain, ilahdun!