maanantai 24. marraskuuta 2014

Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt

 "Autoihin!" Ja taas tien päälle./
Ei aikaa torkuille, levolle./
Kuin kaleidoskoopin lävitse/
Euroopassa rynnistämme./
Univelka, juopottelu:/
kasvaa siivet olkapäihin./
Kaikki pyörii kahdentuen,/
kasvot, viitat, tie, tuo risteys,/
räjähdykset, miinat, haavat,/
hyvyys, ilkeys, kauhu, riemu,/
purppuraisuus Preussin öiden,/
Preussin päivien hopea. (s.91)

Preussin yöt on Aleksandr Solženitsynin (1918-2008) omakohtaisiin rintamakokemuksiin perustuva runoelma. Siinä neuvostosotilaat etenevät toisen maailmansodan loppuvaiheessa Itä-Preussin maaperällä ryöstäen, ryypäten ja raiskaten. Talot sytytetään palamaan, SS-sotilaan morsian ammutaan kuulusteluitta lumihankeen. Runoelma runtelee tunnistamattomaksi kuvan "suuren isänmallisen sodan" sankareista ja Euroopan vapauttajista. Jukka Mallinen kirjoittaa kirjan esipuheessa Preussin Öiden olevan Solzenitsynin "Neuvostoliitossa kirotuista teoksista ehkä kirotuin." Kuvaan sopii se, että runoelma on kirjoitettu muistin varaan vankileirillä jonne Solženitsyn joutui sodan jälkeen kirjoitettuaan epäkunnioittavasti Stalinista. Painettuna Preussin Yöt ilmestyi vasta 1970-luvulla.

Läpi runoelman kuuluu intellektuellin kertojan oma pohdiskeleva ääni, hän panee merkille muiden tekemät rikokset upseerin moraalisella ylemmyydellä. Hän viittaa eurooppalaisen sivistyksen historiaan ja rinnastaa siihen idästä tulevat valloittajalaumat. Mutta itse kirjailijakaan ei ole houkutuksille immuuni. Tarkastellessaan pian liekkien ruuaksi joutuvaa postitoimistoa hän jää ihastelemaan puhtaan valkeiden papereiden pinoja ja laadukkaiden kynien valikoimaa ja verratessaan niitä neuvostomateriaalien surkeuteen antaa vihdoin houkutukselle periksi: "Aarteen etsin kiihkoissani/ niin kuin luolia koluisin/ ahnaana mä kerjäläinen/ -puettuna upseeriksi- / kun perukoille löydän vihdoin,/ napsautan vain sormiani:/ Tämä kyytiin! Tuosta myöskin!/ Ken käskee minun hävetä,/ sen kokemaan mä lähetän/ liiton, neuvostot Venäjän." (s. 63) Runoelma loppuu kertojan lopulliseen moraaliseen rappiotilaan, hänkin alentuu raiskaamaan.

Sammakon julkaisema Preussin yöt on kaksikielinen julkaisu, aukeamalla ovat vierekkäin alkuteksti ja suomenkielinen käännös. Kiiltomadon kriitikko Pauli Tapio moittii kovin sanoin suomentaja Olli Hyvärisen suomennokseen valitsemaa kalevalamittaa. Oma venäjän kielen taitoni ei riitä suomennoksen arviointiin. Periaatteesta tervehdin kuitenkin aina ilolla runoteoksia, joissa runot ovat mukana myös alkukielellä. Kirjan lopussa on myös suomentajan oma jälkisana.

Osallistun Preussin Öillä Ihminen sodassa-lukuhaasteeseen.

Solženitsyn, Aleksandr: Preussin yöt (Прусские ночи, 1974) Suom. Olli Hyvärinen. Turku: Sammakko, 2014.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano jotain, ilahdun!