sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Neljä minuuttia


Minä en ole talvi-ihminen. Luulin joskus olevani mutta en vain ole. Viime päivät ovat tuntuneet raskailta, olen lopen kyllästynyt loskaan ja räntään ja liukkauteen ja pimeyteen. Sitten löysin koneelta nämä kuvat viime toukokuulta. Eikö omenankukkien keväisen ihanuuden ylenpalttisuudesta voisi nauttia juuri nyt? Tarvitsen muistutuksen siitä, että talven palkintona tulee kevät. Ja muuten, päivä oli tänään neljä minuuttia pitempi kuin eilen.



6 kommenttia:

  1. Minä en myöskään ole pienimmässäkään määrin talvi-ihminen. Odotan höpönä kevättä ja tarkkailen herkeämättä päivien pitenemistä vähän kerrallaan.

    Aivan mielettömän kauniita ja herkkiä kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Minä myös aloitan kevään merkkien tarkkailun heti vuoden vaihteen jälkeen vaikka tiedänkin että talven kuuluu olla vielä pitkään vallalla. Nämä hiljalleen pitenevät päivät, valon sininen viipyily - ihanaa!

      Poista
  2. Minä kyllä viihdyn talvessa... Mutta omenankukat, ne ovat kevään kauneutta ihanimmillaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki talvessa usein hyvät hetkensä on - aurinkoisten (pikku)pakkaspäivien kauneus... Ja nautin vuodenkierrosta ja vuodenaikojen vaihtelusta. Mutta talvessa parasta on se että kevät tuntuu kaksin verroin ihanammalta kun on ensin talvi kärsitty läpi :)

      Poista
  3. Upeita kuvia, kevättä odotellessa. :) Juuri eilen mietin, että talvi ei kyllä sovellu minulle. Nenä vuotaa heti ilmojen kylmetessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sama täällä, nenä vuotaa. Kevään lempeänlämpimiä tuulia odotellessa...

      Poista

Sano jotain, ilahdun!