keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Boris Akunin: Asaselin salaliitto


Erast Petrovitš Fandorin, miten hurmaava uusi tuttavuus! Olin vastoin parempaa tietoani sivuuttanut Boris Akuninin kirjat liian synkkinä ja vaikeatajuisina. Onneksi kuitenkin nappasin hetken mielijohteesta Asaselin salaliiton kirjastosta mukaani. Kirjan tyylikäs ajankuva ja huumori yllättivät iloisesti ja Erast Fandorinista tuli heti suosikkietsiväni (no, ehkä kuitenkin vasta Ian Rankinin John Rebusin jälkeen).

Kirja sijoittuu vuoteen 1876. Nuori kollegiregistraattori (kirja vilisee tsaarin ajan Venäjän kummallisia virkanimikkeitä...) Erast Petrovitš Fandorin työskentelee Etsivän poliisin apulaisena Moskovassa. Opinnot yliopistossa ovat jääneet kesken isän tehtyä vararikon ja Fandorinia odottaa yllätyksetön tulevaisuus pikkuvirkamiehenä. Sitten hän saa tehtäväkseen alkaa selvittää outoa itsemurhatapausta ja päätyy salaperäisen kaunottaren salonkiin, jossa nuoret miehet kilpailevat pääsystä kaunottaren suosioon. Pian Fandorin joutuu murhan silminnäkijäksi ja on itsekin päästä hengestään. Jäljet johtavat kansainvälisen salaliiton jäljille ja Fandorin saa tilaisuuden loistaa etsivän taidoillaan ja ansaita kunniaa. Mutta Fandorinin epäilykset heräävät myös moskovalaista orpokotia johtavan lempeän englantilaisen hyväntekijättären suhteen, voiko mikään olla niin hyvää kuin miltä vaikuttaa?

Kirjan loppuratkaisu täräyttää Fandorinin maailman pois sijoiltaan ja sai minut lukijana halajamaan seuraavaa Fandorin-kirjaa näppeihini saadakseni tietää mihin hänen tiensä seuraavaksi johtaa. Erast Fandorinin tutkimuksia-sarjaa on suomennettu viisi kirjaa, kaikkiaan sarjassa on venäjäksi ilmestynyt neljätoista kirjaa.
- Hän on... Hän on poikkeuksellinen nainen. Kleopatra. Carmen... Sanoinkuvaamattoman kaunis, mutta se ei ole pääasia... Magneettinen katse. Mutta ei, ei sekään ole tärkeää... Olennaista on tämä: hänessä voi aistia suunnattoman voiman. Se on niin suuri, että ihmiset ovat hänelle ikään kuin pelinappuloita. Peliä pelataan kerrassaan käsittämättömillä säännöillä, mutta sen voi sanoa, että peli on julmaa. Mielestäni hän on täysin moraaliton, mutta samalla... täysin puhdas ja viaton. Ikään kuin hänet olisi kasvatettu nurinkurisesti. En osaa selittää sitä... -Fandorin punehtui tajutessaan puhuvansa hölynpölyä, mutta sanoi kuitenkin sanottavansa loppuun. - Luulen, että hän ei ole niin paha kuin miltä haluaisi vaikuttaa. (s. 102)

Akunin, Boris: Asaselin salaliitto (Азазель, 1998) Suom. Anton Nikkilä. Helsinki: WSOY, 2001. (343 s.)

torstai 5. helmikuuta 2015

Anna-Lena Laurén: "De är inte kloka, de där ryssarna"


Marraskuussa haastoin itseni lukemaan ruotsiksi. Tapojeni vastaisesti sain haasteen suoritettua jo hyvissä ajoin ennen määräaikaa! Laurénin kirja olikin jo tovin odottanut hyllyssäni lukemistaan.

Anna-Lena Laurén on entinen Svenska YLE:n Moskovan kirjeenvaihtaja ja kirjoittaa edelleen Hufvudstadsbladetiin juttuja Venäjältä mm. Moskova-blogissaan. Vuonna 2008 ilmestynyt "De är inte kloka, de där ryssarna"- Ögonblicksbilder från Ryssland ( suom. Hulluja nuo venäläiset - Tuokiokuvia Venäjältä. Teos, 2009) on Laurénin omakohtaisiin kokemuksiin ja vaikutelmiin perustuvaa pohdintaa Venäjän ja venäläisten erikoislaatuisuudesta. Kirja on jaettu lukuihin joissa käsitellään mm. politiikkaa, arkielämää, miesten ja naisten eroja, venäläistä kansanluonnetta ja ulkomaalaisen toimittajan haastavaa työtä Venäjällä. Laurén pohtii niin suuria yhteiskunnallisia kysymyksiä (voiko Venäjälle koskaan tulla todellista demokratiaa) kuin arkielämän selviytymiskeinoja venäläisessä arkipäivässä (miksi Moskovaan laskeuduttuaan on rynnittävä ensimmäisenä passintarkastukseen). Kirjan parasta antia ovat kuvaukset hetkistä jolloin Laurén on hetkeksi joutunut ymmälleen venäläisten ystäviensä käytöksestä ja kohta tajunnut jotain perustavanlaatuista suomalaisen ja venäläisen ajattelutavan eroista. Yhteisen illanvieton jälkeen ei suunnitellakaan metromatkaa niin, että kaikki pääsisivät mahdollisimman pian koteihinsa nukkumaan vaan niin että matka kestää mahdollisimman kauan ja ystävät saavat viettää vielä aikaa yhdessä.

Olen aiemminkin arvostanut Laurénia toimittajana erittäin paljon mutta nyt nostan hattua myös hänen sitkeydelleen ihmisenä. En usko, että itse kovin tyylikkäästi selviäisin hänen kuvailemistaan tilanteista joissa pohjoismaalainen "järkevyys" ja venäläinen "järjettömyys" joutuvat törmäyskurssille. Laurénin kirja on kuitenkin hyvä paikka aloittaa jos haluaa oppia ymmärtämään rakasta "järjetöntä" naapuriamme. Kirjan suhtautuminen Venäjään on sama kuin omani: kriittinen, mutta lämmin.

Vielä sananen ruotsiksi lukemisesta: Laurénin jutustelevaa asiatekstiä oli vaivatonta lukea, joitain ruotsin sanoja jouduin toki tarkistamaan sanakirjasta. Vaikeuksia aiheutti ainoastaan itselleni vieras ruotsin tapa translitteroida venäjän kielen sanoja (kirjassa käsitellään muuten myös tätä aihetta). Seuraava haaste voisikin sitten olla kokonaisen kaunokirjallisen teoksen lukeminen ruotsiksi...

Lauren, Anna-Lena: "De är inte kloka, de där ryssarna". Ögonblicksbilder från Ryssland. Helsingfors: Söderströms, 2008. 172 s.