keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Boris Akunin: Asaselin salaliitto


Erast Petrovitš Fandorin, miten hurmaava uusi tuttavuus! Olin vastoin parempaa tietoani sivuuttanut Boris Akuninin kirjat liian synkkinä ja vaikeatajuisina. Onneksi kuitenkin nappasin hetken mielijohteesta Asaselin salaliiton kirjastosta mukaani. Kirjan tyylikäs ajankuva ja huumori yllättivät iloisesti ja Erast Fandorinista tuli heti suosikkietsiväni (no, ehkä kuitenkin vasta Ian Rankinin John Rebusin jälkeen).

Kirja sijoittuu vuoteen 1876. Nuori kollegiregistraattori (kirja vilisee tsaarin ajan Venäjän kummallisia virkanimikkeitä...) Erast Petrovitš Fandorin työskentelee Etsivän poliisin apulaisena Moskovassa. Opinnot yliopistossa ovat jääneet kesken isän tehtyä vararikon ja Fandorinia odottaa yllätyksetön tulevaisuus pikkuvirkamiehenä. Sitten hän saa tehtäväkseen alkaa selvittää outoa itsemurhatapausta ja päätyy salaperäisen kaunottaren salonkiin, jossa nuoret miehet kilpailevat pääsystä kaunottaren suosioon. Pian Fandorin joutuu murhan silminnäkijäksi ja on itsekin päästä hengestään. Jäljet johtavat kansainvälisen salaliiton jäljille ja Fandorin saa tilaisuuden loistaa etsivän taidoillaan ja ansaita kunniaa. Mutta Fandorinin epäilykset heräävät myös moskovalaista orpokotia johtavan lempeän englantilaisen hyväntekijättären suhteen, voiko mikään olla niin hyvää kuin miltä vaikuttaa?

Kirjan loppuratkaisu täräyttää Fandorinin maailman pois sijoiltaan ja sai minut lukijana halajamaan seuraavaa Fandorin-kirjaa näppeihini saadakseni tietää mihin hänen tiensä seuraavaksi johtaa. Erast Fandorinin tutkimuksia-sarjaa on suomennettu viisi kirjaa, kaikkiaan sarjassa on venäjäksi ilmestynyt neljätoista kirjaa.
- Hän on... Hän on poikkeuksellinen nainen. Kleopatra. Carmen... Sanoinkuvaamattoman kaunis, mutta se ei ole pääasia... Magneettinen katse. Mutta ei, ei sekään ole tärkeää... Olennaista on tämä: hänessä voi aistia suunnattoman voiman. Se on niin suuri, että ihmiset ovat hänelle ikään kuin pelinappuloita. Peliä pelataan kerrassaan käsittämättömillä säännöillä, mutta sen voi sanoa, että peli on julmaa. Mielestäni hän on täysin moraaliton, mutta samalla... täysin puhdas ja viaton. Ikään kuin hänet olisi kasvatettu nurinkurisesti. En osaa selittää sitä... -Fandorin punehtui tajutessaan puhuvansa hölynpölyä, mutta sanoi kuitenkin sanottavansa loppuun. - Luulen, että hän ei ole niin paha kuin miltä haluaisi vaikuttaa. (s. 102)

Akunin, Boris: Asaselin salaliitto (Азазель, 1998) Suom. Anton Nikkilä. Helsinki: WSOY, 2001. (343 s.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sano jotain, ilahdun!