perjantai 22. toukokuuta 2015

Heikki Luoma: Kuparitaivas


Yöllä olin kuullut miesten yskivän unissaan ja tiesin mistä se johtui. Jos ilma olisi joka päivä näin pölyistä, en uskonut keuhkojeni kestävän vuottakaan. Kun sanoin Ohtoselle, että nyt taitaa ilma loppua kokonaan, se lupasi ottaa sitä Michigan-yhtiöltä lisää. Se meni poramasiinan luo ja väänsi jostain kahvasta jota se nimitti välviksi. Ilmaa rupesi sihisemään niin kovalla paineella että housut lepattivat. Se laski sitä pari minuuttia, väänsi välvin kiinni ja sanoi ettei uskalla pitempään laskea etteivät herrat huomaa. Sen jälkeen oli paljon kevyempi hengittää, ja tunsin virkistyväni. (s. 89)
Eletään vuotta 1906. Ylihärmäläinen Kristian Koivula on lähtenyt Amerikkaan etsimään parempaa elämää ja päätyy Michiganin Rocklandin kaivoskaupunkiin. Kaupunkiin on jo asettunut veli Jussi, joka on päässyt hyvään asemaan kaivosyhtiön työnjohtajana. Myös Kristian päätyy kuparikaivokseen monien muiden suomalaisten tavoin. Kaivoksen epäinhimilliset työolosuhteet herättävät vihaa työläisissä ja kaivosyhtiön petettyä toistuvasti lupauksensa parannuksista alkaa lakko. Pohjalaisten työmiesten sieluista taistelevat toisaalla kirkonmiehet ja toisaalla ammattiyhdistyksen hengennostattajat. Kristian pakotetaan pohtimaan omaa asemaansa yhteisössä veljen ollessa kaivosyhtiön ja siten "rikkureiden" puolella. Myös naishuolet askarruttavat Kristianin mieltä: on Milja, kaunis ja puhdasmielinen työläistyttö ja on Katriina, aistillinen papin rouva joka jakaa taitavana viulun soittajana tunnetun Kristianin rakkauden musiikkiin.

Kristian on ylpeässä jääräpäisyydessään ja äkkipikaisuudessaan (stereo)tyypillinen pohjalainen, hän joutuu tuon tuostakin napit vastakkain jonkun kanssa. Rocklandin kaduilla ja kapakoissa tapellaan jatkuvasti, milloin siitä kuka on rikkuri ja kuka lakon kannattaja, milloin muuten vaan eri kansallisryhmien kesken. "Toiskieliset" siirtolaiset halveksivat sosialismiin taipuvaisia suomalaisia. Kirjan yhdessä riipaisevimmista kohdista kaupunkilaiset herjaavat haavoittunutta toveriaan kantavia "punasuomalaisia" ja heittelevät heitä kivillä.

On kiittäminen Ylen talvella esittämää dokumenttia Michiganin kuparikaivoslakoista 1910-luvulla siitä, että löysin tämän kirjan. En tiennyt suomalaisten kaivostyöläisten olleen niin keskeisesti mukana amerikkalaista yhteiskuntaa muuttaneissa traagisissa tapahtumissa. On järkyttävää, millaisiin oloihin monet suomalaiset  joutuivat "Amerikan kultamaassa." Dokumentin nähtyäni aloin tutkia, onko kukaan kirjoittanut näiden suomalaisten kohtaloista. Heikki Luoma, joka on mm. käsikirjoittanut TV2:n suosittuja maalaiskomedioita, on osittain oman isoisänsä kokemuksia hyödyntäen kirjoittanut tämän koskettavan ja kiehtovan tositapahtumiin perustuvan romaanin.

Otan mielelläni vastaan lukuvinkkejä muista amerikansiirtolaisuudesta kertovista kirjoista!

Niinä päivinä tunsin voimakasta Suomi-ikävää; en ajatellut niinkään kotiani vaan pohjanmaata, tuleentuvia viljapeltoja ja avaraa lakeutta, jota halkoi rauhallisesti kaarteleva joki, vakavia ihmisiä palaamassa iltaisin pelloiltaan. Ajattelin, miltä tuntui painaa sormensa viileisiin jyviin aitan hämärässä ja muistin sen elokuisen lauantai-illan, kun olin soittanut ensimmäisen kerran talkoohypyissä Mikkilän tienristillä. Jotenkin tuntui että vasta sen illan jälkeen olin alkanut elää omaa elämääni, että minä olin minä enkä vain joku, vaan juuri se Kotoluhran Kristoo, jonka viulun tahdissa hypellään. (s. 433-434)
 Luoma, Heikki: Kuparitaivas. WSOY, 1996. 587 s.

1 kommentti:

  1. Antti Tuurin tuotannosta löytyy ainakin puolenkymmentä amerikansuomalaisten vaiheita käsittelevää kirjaa. Voin suositella.

    VastaaPoista

Sano jotain, ilahdun!