perjantai 1. toukokuuta 2015

Kevättä Gdańskissa

Gdańsk. Kiinnostavia museoita jotka sulkeutuivat ihmettelevän turistin nenän edestä keskellä päivää. Kiinnostavia kirkkoja joihin ei tohtinut astua kun tunsi itsensä liian luterilaiseksi syntiseksi turistiksi. Tukahduttavan paljon meripihkaa tarjolla joka puolella. Kymmenen kertaa päivässä hämmentynyt "I'm sorry, what?" vastauksena tulvahdukseen puolan kieltä.

Mutta.

Ne kaikki kukkivat puut. Talot kuin karkkia. Huikaisevat näköalat. Suurmiehen pienet jalanjäljet, omat jalanjälkeni lämpimässä rantahiekassa. Koskettava solidaarisuus-museo. Pienet hymyn huulille nostattavat yllätykset (kuten kodittomien kissojen yömaja, pillin kera tarjoiltu olut ja merirosvolaiva).

Mietin niitä urheita puolalaisia, jotka saapuivat idästä ja rakensivat itselleen uuden kaupungin raunioista. Mietin Günter Grassia. Kävikö hän usein vanhassa kotikaupungissaan ja mitä hän mahtoi sen nykyisestä hengestä ajatella. Ja missä se Oskar Matzerath istuikaan rummuttamassa.

Ensimmäiset kuusi kuvaa Oliwan puistosta.
Marian kirkon torni. 400 askelman päässä odottaa palkinto.

Anno 1945. Kuva kuvasta Gdanskin historiallisessa museossa.


2 kommenttia:

  1. Upeita kuvia, jotka herättivät vastustamattoman halun lähteä Grandskiin. Olin viime kesänä ekaa kertaa Puolassa, Varsovassa ja Krakovassa, ja pidin kovasti. Maan historia on äärimmäisen mielenkiintoinen, monin osin traaginenkin, joka johtuu pitkälti sen asemasta lännen ja idän välissä. Puola-kuumetta lisäsi myös jokin aikaa sitten näkemäni mielettömän hieno elokuva Ida. Suosittelen, jollet ole elokuvaa vielä nähnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suosittelen kyllä Puolan matkailua kaikille. Kaunis maa. mukavia ihmisiä ja todellakin erittäin mielenkiintoinen historia... Minulle Varsova oli positiivinen ja vaikuttava yllätys, Krakova juuri niin hieno kuin kuvittelinkin. Idaa en ole vielä nähnyt, kiinnostaa kyllä.

      Poista

Sano jotain, ilahdun!