torstai 13. elokuuta 2015

Stephen King: 11.22.63

  'What if it went wrong?' I drank down the rest of my iced tea in four long swallows, the ice cubes clicking against my teeth. 'What if I managed, God knows how, to stop it from happening and made things worse instead of better? What if I came back and discovered America had become a fascist regime? Or that the pollution had gotten so bad everybody was walking around in gas masks?' (s. 52)
Jake Epping on kolmekymppinen eronnut ja urautunut englannin opettaja, joka saa Tehtävän. Jaken ystävä Al on sattunut löytämään kuppilansa takahuoneesta mystisen reiän jonka kautta on pääsy ajassa 53 vuotta taaksepäin, vuoteen 1958. Al on vakuuttunut, että tämä on tilaisuus vaikuttaa historian kulkuun. Jake lähtee menneisyyteen aikeenaan estää John F. Kennedyn salamurha marraskuussa 1963. Jakesta tulee George Amberson, mies ilman menneisyyttä, joka kiitää Amerikan halki avoautollaan nauttien uudesta elämästään. Mutta edessä oleva tehtävä pelottaa. Jake/George vaipuu synkkyyteen alkaessaan seurata Kennedyn tulevaa murhaajaa Lee Harvey Oswaldia. Valoa ja rakkautta Jaken elämään tuo Sadie, kaunis kirjastonhoitaja. Mutta menneisyys on sitkeä, se vastustaa muutosta. Mitä jos asioiden kulku on sittenkin väistämätön eikä mitään voi muuttaa ilman vakavia seurauksia?
Events are flimsy, I tell you, they are houses of cards, and by approaching Oswald - let alone trying to warn him off a crime which he had not yet even cnceived - I would be giving away my only advantage. The butterfly would spread its wings and Oswalds course would change. (s. 260) 
11.22.63 on muutakin kuin kertomus aikamatkailusta ja Kennedyn salamurhasta. Se on ennen kaikkea rakkaustarina ja elegia menneelle Amerikalle jossa "root beer" maistui oikealta ilman lisäaineita ja kanssaihmisiin uskalsi luottaa. Toki King muistaa myös näpäyttää meitä jotka haikailemme menneen ajan estetiikan perään: entisajan Amerikassa leijuvat sankka tupakansavu ja tehtaiden löyhkä, puhumattakaan rotuerottelun löyhkästä. Eikä King olisi King jos hän ei väläyttäisi taitoaan "kauhistuttavien" tarinoiden mestarina vaikka tämä kirja selkeästi genreltään onkin aivan muuta kauhua. Kirjan alkupuolella esiintyvä hienovarainen viittaus Kingin kauhuklassikkoon Se (It, 1986) veti ihoni kananlihalle ja vei melkein yöunet. (Miten sitä nuorena uskalsikin lukea kaikkia kammotuksia?)

Kuulostanko snobilta, jos sanon että äärimmäisen harvoin tulee tartuttua kirjaan, jonka kannessa komeilee sana "bestseller"? Kingiä en muutenkaan ole juuri lukenut sitten teinivuosien kauhu-innostuksen. Tässä kirjassa oli kuitenkin niin kiehtova aihe etten voinut sitä sivuuttaa. Kysymys "entä jos mennyttä voisi muuttaa, entä jos kaikki olisikin mennyt toisin?". Ja mikä upea kirja tämä onkaan! Tiiliskivi, jonka haluaisi aloittaa uudelleen alusta viimeisen sivun luettuaan. Ja se Glenn Millerin "In the Mood", joka jää sieluun soimaan...Kirjan ajankuvaus on nautittavaa ja Kingin luomiin henkilöihin kiintyy. Heille soisi käyvän hyvin, vaikka tietääkin että kaikki ei voi käydä hyvin. Kirjan loppu sisälsi monta yllätystä ja oli lopulta ratkaisultaan täydellinen. King on ilmeisesti omilla nettisivuillaan julkaissut vaihtoehtoisen lopun kirjalle mutta en tiedä haluanko lukea sitä... Kirja on ilmestynyt suomeksi Tammen kustantama vuonna 2012 nimellä 22/11/63.
2011 had never seemed more distant than it did then. Hell, Jake Epping had neved seemed so distant. A growling tenor sax was blowing in a party-lit gym deep in the heart of Texas. A sweet breeze carried it across the night. A drummer was laying down an insidious off-your-seat-and-on-your-feet shuffle.
I think that's when I decided I was never going back. (s.324)
King, Stephen. 11.22.63. London: Hodder & Stoughton, 2011. 740 s.

2 kommenttia:

  1. Blogissasi on paljon kauniita kuvia! Nämäkin kuvat ovat oikein onnistuneita! Luen Stephen Kingiltä parhaillaan Kuvun alla kirjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon ja hyviä lukuhetkiä Kingin parissa!

      Poista

Sano jotain, ilahdun!